Tekstit

2.

Eropäiväkirja. 25.2.2020 matto vedettiin jalkojen alta. Päivämäärän tarkistin äsken, koska nää viimiset (näköjään jo) 4 viikkoa on mennyt sumussa. Alkuun itkin. Sitten huusin. Nyt nään joka yö saman unen tuosta kyseisestä päivästä. Latasin tinderin, se oli iso virhe. Olen hyväksynyt asian mutta en yli siitä. En ole yli siitä pitkään aikaan. Mikä tähän oloon helpottaa? Olen niin surullinen, että olen jo vihainen. Koitan katsoa itseäni pelitä ja hymyillä mutta en pysty siihen. Miksi mulle kävi taas näin? Kuvittelin, että kaikki on pohjimmiltaan hyvin mutta olin väärässä. Toinen osapuoli oli jo miettinyt tätä puoli vuotta. Puoli vuotta... Oon puoli vuotta eläny valheessa. Kuvitellu, että minua rakastetaan. Kuvitellu, että meillä on yhteinen tulevaisuus. Kuvitellu, että ollaan samalla sivulla... Miten ihminen voi olla näin sokea? Miten ihminen voi enään luottaa? Miten voi luottaa siihen, että tulevaisuudessa ei kävisi näin? Miten voi sokeasti luvat rakastaa, kun pelkää suhdetta? Mitä nyt ...

1.

Puhelu... Pelko... Pelko tapahtuneesta Pelko onnettomuudesta Pelko hyvästeistä Pelko toisesta Pelko yksinäisyydestä Totuus pelosta Pelko joka toteutuu Pelko tulevaisuudesta Rakas pikkuveli; tulen pian sinne ja olen sun tukena <3